KKO:1984-I-3
- Keywords
- OmistuksenpidätysUlosottolaki - Ulosmittaus
- Year of case
- 1984
- Date of Issue
- Register number
- S83/200
- Archival record
- 2192
- Date of presentation
Sopimusehto, jolla myyjä oli pidättänyt itselleen omistusoikeuden myytyyn, ostajan haltuun luovutettuun autoon, oli myyjän ja ostajan kesken sitova myös sellaisen takautumissaatavan vakuutena, joka myyjällä oli ostajalta jouduttuaan takaajana maksamaan ostajan kauppahinnan maksamiseksi ottaman pankkilainan.
Ään.
Ks. KKO:1977-I-1
Vrt. KKO:1989:20
Kun ostaja oli myös palauttanut auton hallinnan myyjälle, ei ostajalla enää ollut autoon mitään oikeutta, eikä autoa sen jälkeen voinut ulosmitata ostajan velasta.
I-jaosto (vahvennettu jaosto)
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
Valituksenalainen ulosmittaus
Pyhäjärven nimismiespiirin ulosottoapulainen oli 20.5.1980 ulosmitannut Oulun lääninveroviraston, Keskinäisen Eläkevakuutusyhtiön Kalervon, Keskinäisen Vakuutusyhtiön Sammon, Vakuutusyhtiö Pohjolan ja Työttömyyskassojen Keskuskassan B:ltä olevien, yhteensä 72.604 markan 61 pennin saatavien veronlisäyksineen ja kuluineen suorittamiseksi Volvo F 89 merkkisen kuorma-auton rekisterinumero OEB-331.
A Oy:n valitus
A Oy oli Oulun lääninhallitukselle 8.6.1981 saapuneessa valituksessaan katsonut ulosmitatun auton omistus- ja hallintaoikeuden ulosmittausta toimitettaessa kuuluneen yhtiölle. Tämän vuoksi yhtiö oli pyytänyt ulosmittauksen keskeytystä ja osoitusta vahvistuskanteen nostamiseksi. Vielä yhtiö oli katsonut ulosmittauksen virheelliseksi myös siitä syytä, että vaikka auto ja sen oikea omistaja olivat ulosmittausta toimitettaessa olleet Iisalmessa, toimitus oli tapahtunut Pyhäjärvellä.
Oulun lääninhallituksen päätös 12.1.1982
Lääninhallitus oli, varattuaan velkojille ja C:lle, jolle auto oli sittemmin luovutettu, tilaisuuden selvityksen antamiseen, päätöksellään ratkaissut asian.
Mitä ensiksi tuli A Oy:n vaatimukseen ulosmittauksen kumoamisesta väärällä paikkakunnalla toimitettuna, niin koska valittajalla ei ollut katsottava sivullisena olevan valitusoikeutta tuolla perusteella, lääninhallitus oli jättänyt valituksen sanotulta osalta tutkimatta.
Muutoin lääninhallitus tutkiessaan asian oli katsonut selvitetyksi, että A Oy oli 16.6.1976 tehdyllä tilaussopimuksella myynyt B:lle kysymyksessä olevan kuorma-auton, jonka kauppahinta oli 31.12.1977 tehdyn merkinnän mukaan tullut kokonaan maksetuksi. B oli maksanut kauppahinnan saamallaan pankkilainalla, jonka takaisin maksamisesta myyjäyhtiö oli antanut takauksen. Takautumisoikeutensa vakuudeksi yhtiö oli pidättänyt itselleen auton omistusoikeuden, minkä mukaisesti se oli ilmoittanut autorekisterikeskukseen B:n vain auton haltijaksi. B:n sitten laiminlyötyä pankista saamansa lainan maksun auto oli palautettu yhtiölle tämän maksaessa kyseisen lainan.
Sopimusehto, jolla myyjä pidätti itselleen omistusoikeuden myytyyn, ostajan haltuun luovutettuun tavaraan, voitiin ostajan velkojia sitovasti ottaa kauppasopimukseen ainoastaan myyjän kauppahintasaatavan ja myyjän hänen kustannuksellaan tapahtuneiden myytyä esinettä koskeneiden toimien perusteella olevan saatavan vakuudeksi. Koska A Oy:n ja B:n väliseen kauppaan sisältyvää omistuksenpidätysehtoa ei ollut kerrotuin tavoin otettu kauppahintasaatavan, vaan yhtiön antamaan takaussitoumukseen perustuvan takautumisoikeuden vakuudeksi, vannotunlainen ehto oli siten B:n velkojia kohtaan tehoton. Näin ollen ja kun asiakirjoista saatava selvitys ei osoittanut muutakaan estettä ulosmittaukselle, kuorma-auto oli voitu laillisesti ulosmitata B:n omaisuutena. Tämän vuoksi lääninhallitus ulosottolain 4 luvun 10 §:n ja 9 luvun 1 §:n säännökset huomioon ottaen oli hylännyt valituksen.
Helsingin HO:n päätös 19.1.1983
HO, jonka tutkittavaksi A Oy oli saattanut asian, oli päätöksessään katsonut, että puheena oleva kuorma-auto oli ulosmittauksen tapahtuessa ollut yhtiön hallussa vain vakuutena takautumisoikeudesta. Tällä ja muutoin lääninhallituksen mainitsemilla perusteilla HO oli jättänyt aisan lääninhallituksen päätöksen lopputuloksen varaan.
KORKEIN OIKEUS
A Oy pyysi valituslupaa ja haki muutosta HO:n päätökseen. Valituslupa myönnettiin. B, C, Oulun lääninverovirasto, Keskinäinen Eläkevakuutusyhtiö Kalervo, Vakuutusosakeyhtiö Pohjola ja Pyhäjärven piirin nimismies antoivat näiltä pyydetyt vastaukset. Keskinäinen Vakuutusyhtiö Sampo, Työttömyyskassojen Keskuskassa ja aisanomainen ulosottoapulainen eivät käyttäneet hyväkseen tilaisuutta vastauksen antamiseen.
KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 10.10.1984
Perustelut
A Oy on 16.6.1976 tehdyn tilaussopimuksen mukaisesti myynyt B:lle kysymyksessä olevan kuorma-auton muun muassa sellaisin ehdoin, että rahassa maksettava auton kauppahinta suoritetaan yhtiön takaamalla B:n ottamalla pankkilainalla yhtiön pidättäessä B:n hallintaan luovutetun auton omistusoikeuden, kunnes B oli maksanut lainan. Rahassa maksettavan loppukauppahinnan B on suorittanut 31.12.1977 yhtiölle sen takaamalla Pyhäsalmen Osuuspankin B:lle myöntämällä lainalla. Auton omistajaksi on autorekisterikeskuksen ilmoitettu yhtiö ja haltijaksi B. Kun B maksuvaikeuksiin jouduttuaan ja lopetettuaan maaliskuussa 1980 kysymyksessä olevalla kuorma-autolla harjoittamansa liikenteen, on jättänyt lainansa hoitamisen sikseen, yhtiö on sovitun omistuksenpidätysehdon mukaisesti 11.4.1980 ottanut auton B:ltä hallintaansa.
Sopimusehto, jolla myyjä pidättää itselleen omistusoikeuden myytyyn, ostajan haltuun luovutettavaan tavaraan, voidaan KKO:n ratkaisusta, joka on julkaistu selostuksena 1/1977, ilmenevän oikeusohjeen mukaisesti ostajan velkojia sitovasti ottaa kauppasopimukseen ainoastaan myyjän kauppahintasaatavan ja myyjällä hänen kustannuksellaan tapahtuvien myytyä esinettä koskevien toimien perusteella olevan saatavan vakuudeksi. Myyjän ja ostajan välisessä suhteessa sitä vastoin on sitova myös sellaista takautumissaatavaa koskeva omistuksenpidätysehto, jonka saatavan ostaja on velvollinen suorittamaan myyjän jouduttua takaajana maksamaan ostajan kauppahinnan suorittamiseksi kolmannelta henkilöltä ottaman lainan. Tällainen ehto on ollut yhtiön ja B:n välillä voimassa, kun B on 11.4.1980 palauttanut auton yhtiön hallintaan. B:llä ei tämän jälkeen ole ollut autoon enää mitään oikeutta, vaan auto on sitä 20.5.1980 ulosmitattaessa ollut yhtiön omistuksessa.
Lainkohta
Ulosottolaki 4 luku 9 § 1 mom.
Päätöslauselma
KKO kumoaa lääninhallituksen ja HO:n päätökset sekä puheena olevan ulosmittauksen. Asiaomaisen ulosottomiehen tulee ryhtyä tästä aiheutuviin tarpeellisiin toimenpiteisiin heti, kun tämä päätös on hänelle esitetty. Asian laadun vuoksi A Oy:n on kuitenkin pidettävä sillä asiassa olleet kulut vahinkonaan.
Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot
Oikeusneuvos Nybergh hyväksyi asian esittelijän mietinnön joka kuului: KKO katsonee lääninhallituksen päätöksessä mainituilla perusteilla, että puheena oleva omistuksenpidätysehto on tehoton, joten kysymyksessä oleva auto on voitu ulosmitata B:n velasta senkin jälkeen kun hän on luovuttanut sen hallinnan A Oy:lle. Tämän vuoksi KKO katsonee, ettei ole syytä muuttaa HO:n päätöksen lopputulosta, ja velvoittanee A Oy:n korvaamaan Vakuutusosakeyhtiö Pohjolan vastauskulut täällä 500 markalla.
Oikeusneuvos Jalanko oli samaa mieltä kuin oikeusneuvos Nybergh.
Asia käsiteltiin vahvennetussa jaostossa ja käsittelyyn ottivat osaa presidentti Olsson sekä oikeusneuvokset Jalanko, Heinonen, Ådahl, Hämäläinen, Nybergh, Riihelä, Hiltunen ja Roos.